Öçpoçmaq, çäkçäk ja koimak: tataarikeittiön 10 kuuluisinta ruokalajia

Kirjailija — Dinara Valeeva

Öçpoçmaq

Et voi olla rakastumatta tähän muinaisturkkilaisten paimentolaisten ajoilta peräisin olevaan punaposkiseen piiraaseen. Tuolloin öçpoçmaq oli paras tapa täyttää vaeltajan vatsa. Nykyään siitä on tullut tataarikeittiön symboli ja kansallisen hyvinvoinnin merkki. Ruokalajista on tehty veistoksia ja elokuvia jopa nettimeemejäkin. Mehevän, letitetyn ja munankeltuaisella voidellun taikinan alla on kuutioiksi leikattuja nautaa, lammasta tai hanhea perunan ja sipulin kera. öçpoçmaq on parasta uunituoreena kuuman liemen kanssa nautittuna.

Gubadija

Gubadia on suuri, pyöreä piirakka, joka muistuttaa Tatarstanin yllä paistavaa aurinkoa. Gubadia kuuluu ehdottomasti tabyniin (tabyn on tataaria ja tarkoittaa juhlapöytää). Se on ravitsevaa kuin täysmaito ja makeaa kuin unelma Tatarstanin matkasta. Piirakan täyte ei ole yksinkertainen. Gubadijan pohjassa on punaruskeaa, uunimaidossa kypsytettyä rahkaa. Sen päälle on levitetty keitettyä riisiä, johon on sekoitettu makeita rusinoita ja hienonnettua keitettyä kananmunaa.

Çäkçäk

Perinteinen jälkiruoka çäkçäk on uppopaistettua, hunajalla kuorrutettua pehmeää taikinaa. Se on todellinen tataarien keittotaidon aarre. Çäkçäkiä tehdään lukemattomia erilaisia variaatioita esimerkiksi suklaan, pähkinöiden ja seesamin kera. Paikalliset arvostavat çäkçäkiä äärettömän paljon. Vuonna 2005 Kazanin 1000-vuotisjuhlan kunniaksi leivottiin çäkçäk, joka painoi 1 000 kiloa ja jonka pinta-ala oli 13 266 neliömetriä. Tatarstanin kävijät ostavat tätä makeaa herkkua tonneittain tuliaislahjoiksi ja muistoksi. Mikä voisi olla paikallista herkkua parempaa?

Zur beliš

Tämä ruoka on perinteisen keittiön ylpeys ja kaikkien tataarijuhlapöytien kuningas. Taikinasta tehdyssä vuoassa perunan ja sipulin kanssa on kaksi tuntia haudutettuja naudan- ja lampaanlihan paloja. Valmis zur beliš syödään tiettyjen sääntöjen mukaan: ensin leikataan irti leipäkattilan pyöreä kansi ja piiraan täytettä nostetaan kannen palojen päälle. Sitten piiras leikataan pohjaan asti ja lihan ja liemen herkulliseksi maustamaa pohja- ja seinäkuorta jaetaan kaikille pöydässä istuville.

Peremjatš

Tämä on tataarien keittiön yksinkertaisin ja vaatimattomammin piirakka. Naudan tai lampaan jauhelihasta ja silputusta sipulista valmistettu täyte peitetään taikinakuoren alle ja uppopaistetaan öljyssä.

Baursak

Teen, airanin ja katykin paras kumppani. Tämä kuuluisa tataarimakeinen on tehty jauhoista, voista ja kananmunista. Kiinteästä taikinasta kierretyt nauhat leikataan palloiksi, jotka uppopaistetaan öljyssä. Baursak tarjotaan jäähdytettynä ja tomusokerilla koristeltuna.

Eleš

Tämä pyöreä tataaripiirakka on ulkoisesti kuin pienennetty zur beliš. Mutta kullankeltaisen Kul-Šarifin kuunpuolikkaita muistuttavan smetanapohjaisen taikinan alle kätkeytyy suuriksi paloiksi leikattu kanafilee perunan, sipulin, voin ja mausteiden kanssa. Piirakan mehevyyden ja täyteläisyyden salaisuutena on lihan hauduttaminen omassa liemessään.

Kystybyi-piirakka

Tämä paahdettu rapea rieska sulkee sisäänsä perunasoseesta tai hirssipuurosta valmistetun täytteen. Rieska on tataarien perinteinen versio meksikolaisesta tacosta ja kreikkalaisesta gyroksesta. Kystybyi (tai kuzikmek) on eräs suosituimmista kansallisruoista, jolle kulinaristit ovat viime vuosina keksineet aivan uusia ulottuvuuksia. Paikallisten ravintoloiden ja kahviloiden ruokalistoilla voi joskus löytää kystybyi-pihvin, kalan tai vihannesten kera. Mutta me tiedämme kyllä, että runsaalla voilla voideltu perinteinen kystybyi ei tarvitse lainkaan lisukkeita.

Koimak

Nämä ohukaiset ovat kuin kesätuulen kevyt henkäys ja untuvatyynyn lempeä kosketus, punaa lapsen poskilla ja rakkaan mummon käsien lämpö, öljyn sihahdus kiviuunissa ja maitoparta viileästä savikannusta juomisen jälkeen. Koimakin paras lisuke on metsämansikkahillo tai täyteläinen kotismetana. Temle bulsyn! (Näin tataarit toivottavat hyvää ruokahalua.)

Talkyš kaleve

Talkyš kaleve ‑makeinen on tunnettu jo vuosisatoja. Sen reseptin toi 1800-luvulla Safiullin-suvun perustaja Borhan-babai palatessaan vankeudesta Kazaniin. Hän loi itämaisten makeisten pohjalta uuden tataarijälkiruoan. Suussa sulavat sokeri-hunajalankapyramidit ovat tataarikeittiön työläimmin valmistettava jälkiruoka. Keitettyä hunajasiirappia venytetään, kunnes se tuottaa aivan erityisen äänen ja sen väri muuttuu ruskeasta vaaleankeltaiseksi. Sitten massaan sekoitetaan jauhoja ja voita, massa venytetään ohuiksi kuiduiksi ja laitetaan vuokiin.